Ai niin!

Toisen kerran elämässäni, minulle lähetettiin kustantamosta kirja luettavaksi ja blogiruodittavaksi. Ja toisen kerran kyseessä on nuorille, suunnilleen ala-asteikäisille suunnatun fantasiaromaanisarjan avausosa. Chris Rylanderin Gregin legenda avaa Eeppisten epäonnistumisten sarjan , joka on ensimmäisen kirjan perusteella Harry Potter -kaavaa seuraava nykypäiväfantasiatarina nuoresta pojasta, joka tempaistaan tutusta ympäristöstä vieraaseen ja hänen on kohdattava yllättävä verenperimänsä. Päähahmo Greg ei kuitenkaan kuule olevansa noitapoika, vaan kääpiö – ja Englannissa sijaitsevan koulun sijaan hänen uusi kotinsa sijaitsee vanhan kotikaupungin, Chicagon, katujen alla. Ensimmäinen arkijärjellä selittämätön tapaus on melkein kuin suoraan ensimmäisestä Harry Potterista: kun Harry vapauttaa käärmeen eläintarhassa, jääkarhu hyökkää Gregin kimppuun. Erona on kirjan teemana toimiva huomio siitä, että Greg (kuten muutkin kääpiöt) on epäonninen koheltaja, joka vie jokaisella toimell...

Esko Valtaoja on mielenkiintoinen mediapersoona, jonka sanavalmius on tehnyt hänestä maamme tunnetuimman tieteen popularisoijan – jopa siinä mitassa, että tieteentekijät ovat käynnistäneet kampanjoita, joissa suurille kansanjoukoille tarjotaan muitakin huippuasiantuntijoita kuin vain Valtaoja. En ole oikea henkilö arvioimaan Valtaojan tieteellisiä saavutuksia – tähtitiede ja fysiikka eivät ole vahvinta osaamisaluettani – mutta popularisoijana hän on suomen kielen vastine Neil DeGrasse Tysonille ja Carl Saganille. Vaikka tai koska tähtitiede ei ole ydinosaamistani, päätin antaa Valtaojan kirjalle mahdollisuuden ja kirjavalintaprosessi oli helppo, koska ensimmäinen ajatukseni oli sama kuin ilmeisesti kaikilla muillakin, koska Kaiken käsikirja on edelleen, seitsemän vuotta ilmestymisensä jälkeen, painossa ja divareissakin hinnat huitelevat parissa kympissä. Ymmärrän hyvin miksi: Valtaoja kirjoittaa rehevästi, sujuvasti, hauskasti ja silti täyttä asiaa. Kyllä, kirjassa on muutamia...

Olen useassa eri asiayhteydessä maininnut, että Children of Bodomin musiikki, etenkin yhtyeen kolmoslevy Follow the Reaper (2001), on vaikuttanut kehitykseeni niin musiikkimakuni kuin persoonallisuuteni tiimoilta enemmän kuin mikään muu taide- tai viihdetuote. Lähimmäs pääsee David Eddingsin Belgarionin taru -fantasiakirjasarja, mutta Eddingsin kirjat olisivat luultavasti jääneet lukematta, mikäli en olisi koskaan hurahtanut metallimusiikkiin, mikä puolestaan tapahtui Bodomin musiikin kautta. Kovimmat Bodom-fanivuoteni ovat takana päin, mutta myönnän silti jännittäneeni Alexi Laihon haastattelemista armon vuonna 2019 ja kyllähän miekkosesta tehty elämänkerta oli luettava tuoreeltaan. Alexi Laiho – kitara, kaaos & kontrolli on pinnallinen elämänkerta miekkosesta, jonka elämästä voisi saada paljon mehukkaammankin kirjan. Liekö ratkaisun takana managementti, kustantamo, Laiho itse tai kirjan haastatteluista kokoon parsinut Petri Silas (tai kaikki/jotkin mainituista), mutta ...