Olen suunnitellut blogin laajentamista tähänastisesta ”mitäs
onkaan tullut luettua” -tyylisestä kirjablogista esseemäisempään suuntaan. Voisin
(ja kenties joskus aionkin) kirjoittaa tyypillisiä esseitä (kuten se
King-filmatisointi-teksti), mutta en ole vielä keksinyt mitään hyvää tulokulmaa
tai aihealuetta josta tietäisin riittävästi ja josta olisi jotakin sanottavaa
tasaisin väliajoin. Siispä aloitan juttusarjan, joka ei ole kirjablogiteksti
eikä essee, mutta täynnä mielipiteitä: Katsaus tuotantoon.
Tekstien idea on simppeli: otan yhden kirjailijan, jonka
tuotannon tunnen hyvin, ja puran palasiin uran kohokohdat ja suvannot, tarjota
siinä samalla näkemyksiä kirjoista sekä vinkkejä, mistä aloittaa tuotantoon
tutustuminen, mitä välttää sekä mainitsen lopuksi myös villin kortin. Ei
pitäisi olla vaikea arvata, kenen tuotantoa tunnen laajasti ja jonka kirjoista
voin löpistä viikkotolkulla jos siltä tuntuu, mutta koska kyseisen herrasmiehen
bibliografia kattaa kuutisenkymmentä romaania plus novellikokoelmat ja
tietokirjat ja muut, jaan Stephen Kingin tuotannon käsittelyn kahtia:
kauhukirjoihin ja muihin. Tänään vuorossa ovat kauhukirjat, koska niistähän
hänet tunnetaan ja muistetaan. Alla lista kaikista kauhuksi katsomistani
kirjoista hänen tuotannossaan (miinus Richard Bachman -kirjat, jotka jätän
toiseen settiin) sekä perässä hakasulkeissa X-merkki, mikäli olen kyseisen
kirjan lukenut.
1974 – Carrie [X]
1975 – ’Salem’s Lot / Painajainen [X]
1977 – The Shining / Hohto [X]
1978 – The Stand / Tukikohta [X]
1979 – The Dead
Zone / Kosketus [ ]
1980 –
Firestarter / Tulisilmä [X]
1983 – Christine [ ]
1983 – Pet Sematary / Uinu, uinu lemmikkini [X]
1983 –
Cycle of the Werewolf / Ihmissuden vuosi [X]
1986 – IT /
SE [X]
1987 – The Tommyknockers / Kolkuttajat [X]
1994 – Insomnia / Uneton yö [X]
1995 – Rose Madder / Naisen raivo [ ]
1996 – Desperation / Epätoivon kaupunki [ ]
1998 – Bag of Bones / Kalpea aavistus [X]
1999 – The Girl
Who Loved Tom Gordon / Eksyneiden jumala [ ]
2001 –
Dreamcatcher / Unensieppaaja [ ]
2002 – From
a Buick 8 / Buick 8 [ ]
2006 – Cell
/ Kuulolla [X]
2008 – Duma Key / Tapahtumapaikkana Duma Key [X]
2009 –
Under the Dome / Kuvun alla [X]
2013 –
Doctor Sleep / Tohtori Uni [ ]
2014 –
Revival / Herääminen [X]
2017 – Sleeping Beauties [ ]
24 kirjaa, joista tärkeimmät olen lukenut. Saatat huomata
joidenkin tavallisesti kauhukirjoiksi laskettavien teosten uupuvan listasta –
etenkin Misery (eli Piina) ja Cujo – mutta minulla oli selvä pointti jaossa: kauhukirjoja ovat ne
jännärit, joissa on yliluonnollista. Muutamasta 1990-luvun kirjasta en ollut
aivan varma, mutta heitin ne mukaan tähän yhtä kaikki.
Tuotannon pääpiirteet
Kingin urasta yleisesti ottaen löytyy kolme vaihetta:
klassikot, paskat ja renessanssi. Klassikot ovat lähtökohtaisesti ennen vuotta
1987 julkaistut teokset, paskat niiden jälkeen ja ennen 2000-luvun puoliväliä
julkaistut romaanit (poikkeuksia lukuun ottamatta) ja renessanssiin osuvat
myöhäistuotannon helmet (vaikka sekaan mahtuu paskaakin, puhutaanhan tässä Kingistä).
Vuosien 1974 ja 1986 välillä kirjoitetut kirjat ovat lähtökohtaisesti
laadukkainta Kingiä, ainakin kauhun saralla: jo esikoisteos, noin kaksisataa
sivua kattava dokumenttiromaani Carrie,
on parempi kuin mikään 1990-luvun kirjoista.
Koska Kingin kirjoitustahti on edelleen armoton, hän ampuu
huteja paljon. Ensimmäiset merkit liian kovasta tahdista ja King-taudista ovat The Dead Zone / Kosketus, jota aloin
kerran lukea ja tylsistyin kuoliaaksi sekä – ja tiedän tämän ärsyttävän monia –
The Shining / Hohto. Mainituista
jälkimmäisen luin loppuun, mutta olin ensimmäisistä sivuista alkaen pettynyt
siihen, sillä nähtyäni Stanley Kubrikin elokuvan muutamaan otteeseen aiemmin,
kaikki kiinnostavimmat ja mielikuvitusta parhaiten ruokkineet elementit
puuttuivat kirjasta. (Puhumattakaan siitä, että lukemani painoksen kannesta
löytyi juonielementtejä, jotka olivat peräisin yksinomaan filmatisoinnista – en
taida olla kannassani ainoa, eh?) Esimerkiksi elokuvassa Jack Torrancen
hulluuden lähde jätetään auki (onko se hotelli vai Jack itse?), mutta kirjaan
ei moista tulkinnanvaraisuutta jätetä. Lisäksi The Shining / Hohto on liian pitkä ja loppu on kömpelö ja… Liian
King kaikilla väärillä tavoilla.
Kaikki mainitsemani ongelmat paisuivat Kingin kirjoissa
vähitellen, mutta The Tommyknockers /
Kolkuttajat oli ensimmäinen aidosti huono kauhukirja Kingiltä. Hän
kamppaili samaan aikaan huumeriippuvuuksien ja alkoholismin kanssa, joten sitä
taustaa vasten kirjan surkeus ei pitäisi olla yllätys. Valitettavasti hän ei ole
raitistumisensa jälkeen päässyt samalla tavalla ihon alle: 1990-luvun kirjat
ovat, nyrkkisääntönä, hönöjä ja enemmän kuin kömpelöitä. (Olen aloittanut
melkein kaikki Kingin kirjat, mutta keskenjääneet ovat joutuneet tilaansa usein
hyvästä syystä.) Esimerkiksi Insomnia /
Uneton yö on sanalla sanoen paska kirja, joka yrittää liikaa ja onnistuu
liian vähässä. Ainoa valonpilkku vuosien 1987 ja 2008 välillä on yllättävän
hyvä Bag of Bones / Kalpea aavistus,
joka jätti hyvän maun suuhuni, kun luin sen vuoden 2009 paikkeilla – voi olla,
että en sietäisi kyseistä kirjaa enää, kriittisempänä ja kyynisempänä itsenäni,
mutta tuolloin se oli kelpo viihdettä.
Monet varmasti sanoisivat, että Kingin renessanssi
kauhukirjojen suhteen alkoi Cell /
Kuulolla -kirjan myötä, mutta oma muistikuvani siitä on, että kirja oli
kokonaisvaltaisen typerä. Sen sijaan Duma
Key / Tapahtumapaikkana Duma Key oli paljon onnistuneempi, vaikka meinasikin
hajota käsiin ylipitkän keskiosansa kohdilla. Oikeastaan juuri Duma Key muistutti minua yhdessä
välissä, miksi ylipäänsä pidin Kingin kirjoista: hänellä on huikea kyky maalata
tarina ja hahmokatras, joiden kohtalosta lukija oikeasti välittää. En
välittänyt paskaakaan mitä Cellin
hahmoille kävisi. Tämä voi johtua pelkästään minusta, ei olisi uutta.
Parhaat kirjat?
Kingin parhaat (kauhu)kirjat ovat yleensä paksuja tai
fokusoituneita. Paksuihin kirjoihin (The
Stand / Tukikohta ja IT / SE)
mahtuu typeriä ratkaisuja ja kömpelöä tarinankerrontaa, mutta niissä on myös
parhaat ideat, joiden ympärille reilusti yli tuhat sivua kestävät tarinat
kiedotaan. The Standin alku ja
keskikohta ovat kerrassaan erinomaisia, ajoittain nerokkaita, eikä siitä tehty
TV-filmatisointi ole kuin kuriositeetti kirjan rinnalla. Valitettavasti se
kolmas paksu (kauhu)kirja, Under the Dome
/ Kuvun alla, on valitettavan pliisu ja omaa vain hyvän alun, jonka jälkeen
homma menee alaspäin rankasti.
Lyhyemmistä kirjoista Carrie,
Pet Sematary / Uinu, uinu lemmikkini,
’Salem’s Lot / Painajainen sekä Duma Key fokusoituvat epäkingmäisesti
yhteen hahmoon/dilemmaan. Mainituista kirjoista vain Carrie on oikeasti lyhyt, mutta mielestäni Kingin mammuttitaudin
pitää parhaiten aisoissa ei lyhyt sivumäärä vaan pieni hahmoluettelo. Ainoa
poikkeus mainitsemaani sääntöön on ’Salem’s
Lot, joka sisältää kokonaisen kylän, mutta siinäkin on yksi selkeä ja vahva
huomionkiinnittävä koukku eikä, isosta hahmolistastaan huolimatta, touhu leviä
kaikkiin suuntiin samanaikaisesti.
Mistä aloittaa?
Kingin laajasta (kauhu)tuotannosta varomaton voi valita
todella hyviä kirjoja tai todella, todella paskoja kirjoja ja se ensimmäinen
luettu kirja voi määrittää oman mielipiteen kirjailijan laadusta pitkäksi
ajaksi. Jos sattuu lukemaan jonkun huonoista kirjoista, ei välttämättä koskaan
tartu toiseen miekkosen kirjaan; jos nappaa tuotannon parhaan teoksen
ensikontaktiksi, kaikki myöhemmät kirjat ovat pettymyksiä. Siispä ehdotankin
aloituskohdaksi The Standin, Pet
Semataryn tai ITn sijaan Duma Keytä tai Carrieta, mahdollisesti ’Salem’s
Lotia. Carrien kanssa riski on
pienin, kiitos kirjan lyhyyden.
Mitä välttää?
Valtaosaa, hah. Oikeastaan kaikki vuosien 1987 ja 2006
välillä voi sivuuttaa, ainakin pitkäksi ajaksi – jos Kingiä alkaa fanittaa, voi
paskakauden kirjoja kokeilla, mutta ei hetkeäkään aiemmin. Näiden lisäksi
kokeellinen Cycle of the Werewolf /
Ihmissuden vuosi on epäonnistunut mutta nopeasti luettu. Under the Domen voi myös jättää huoletta
väliin, kiinnostavasta ideastaan huolimatta; sama pätee The Dead Zoneen.
Villi kortti
Kingin kauhukirjoista villi kortti, joka on jäänyt
valitettavan vähälle huomiolle, on Revival
/ Herääminen, joka on renessanssi-Kingin parempaa tarjontaa mainitsemani Duma Keyn lisäksi. Myös Bag of Bones voi olla kokeilemisen
arvoinen.
Kommentit
Lähetä kommentti