Jennifer Clement oli minulle aiemmin vain puolituttu nimi – joku tuttavani oli lukenut hänen aiemman romaaninsa Varastettujen rukousten vuori ja sanoi sen olleen ”ihan hyvä”. Uusin romaani, Rakkaudesta aseisiin , kiinnosti minua aihepiirinsä puolesta, mutta kun Clement nyt kerran on tulossa Helsingin kirjamessujen päävieraaksi, päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. Yhdysvaltojen asepolitiikan ongelmat ovat monitahoinen ja kiehtova aihepiiri, johon uusi kirja uhkasi perehtyä romaanin keinoin; lisäksi amerikkalainen nyky(korkea?)kirjallisuus on ns. omaa juttuani. Rakkaudesta aseisiin on ihan ok, ei enempää tai vähempää. Siinä on monia hienoja lauseita, fraaseja ja kohtauksia, mutta kokonaisuutena se muodosti vain keskinkertaisen tarinan. Keskiössä on teini-ikäinen albiiniotyttö Pearl, joka asuu äitinsä kanssa floridalaisen, slummia muistuttavan asuinautoalueen laidalla vanhassa ja toimimattomassa henkilöautossa. Noin ensimmäinen kolmannes kirjasta tulikin kuvattua siinä, yhdess