Huh. Se oli erikoinen hurahtaminen, toivottavasti se on nyt ohi. Tai, no, en tiedä toivonko moista oikeasti, mutta… Emeritusprofessori Matti Klinge on mielipiteitä jakava persoona, jota voi kuvata suhteellisen vaivattomasti vanhoilliseksi, aristokraattiseksi humanistijääräksi, joka ottaa säännöllisesti kantaa milloin mihinkin julkiseen debattiin tavalla, joka herättää monesti… kärkkäitä vastauksia. Minä, vastaavasti, olen vain tällainen wannabe-kirjoittelijanplanttu, kotitaustaltani kaikkea muuta kuin yläluokkainen saati eliittilukiota käynyt. Miksi siis luin kaksi Matti Klingen päiväkirjaa putkeen, vaikka maailmankuvamme ovat niin perustavalla tavalla erilaisia? Juuri siksi. En tunne ketään, joka olisi vanhaa aristokraattisukua ja ylpeä siitä (tai ainakaan toisi sitä esiin), ja haluan ymmärtää tapaa, jolla Klingen kaltainen jäärä näkee maailman ja sen tapahtumat. Päiväkirjoja lukiessani huomasin olevani jatkuvasti toista mieltä Klingen kanssa isoista ja pienistä asioista, mik