Kai tämä oli välttämätöntä

Kai tämä oli välttämätöntä: että jossakin välissä perustaisin kirjablogin. Olen pitänyt yhtä blogia, 500 and 1 -nimistä (500and1.blogspot.fi) levyblogia, jo kohta neljä vuotta, mutta silti mielessäni on vain käväissyt ajatus kirjablogin aloittamisesta. Olen aina ollut ”liian kiireinen” tai kenties olen ollut kokonaisvaltaisen tympääntynyt kirjablogeihin formaattina, että en ole tullut tosissani harkinneeksi moisen pystyttämistä. No, tässä se nyt sitten on, behold!

Ensimmäiseksi pari sanaa siitä, millainen blogi Ai niin! tulee olemaan. Kaikki 500 and 1 seuranneet saattavat arvatakin, että tyylini on kauniisti sanottuna rönsyilevä ja monipolvinen, suorasukaisemmin ilmaistuna vittumaisen epäselvä, punaisen langan jatkuvasti kadottava ja toisinaan riidanhaluinen. Sitä samaa on luvassa täälläkin, tällä kertaa kirjoista. Lisäksi, aivankin kuten 500 and 1:ssä, Ai niin! ei ole arvostelublogi: mitään arvosanoja en anna, mitään perinteisen arvostelutekstin kaavaa en aio seurata ja muutenkin naputtelen mitä milloinkin haluan, joskus jopa asiaakin. Teksteistä paljastuu, toivon, tapa, jolla kaltaiseni wannabe-kirjailija lukee kirjoja, hyvässä ja pahassa.

En aio myöskään seurata kirjablogiformaattia kuin korkeintaan viitteellisesti. Olen ollut kuolettavan kyllästynyt tavanomaisiin kirjablogeihin, jotka on kaikki rakennettu samoin: ensin kerrotaan lukijan suhde kirjaan/kirjailijaan, sitten kerrataan kirjan juoni vapaamittaisesti ja loppuratkaisua spoilaamatta, ja vasta lopuksi annetaan jokin ympäripyöreä mielipide ja arvosana, joka kertoo tai sitten ei kerro mitään. En tiedä teistä, mutta ainakin itse etsin lähtökohtaisesti blogitekstejä kirjoista, joista olen jo kiinnostunut, joten miksi helvetissä haluaisin tietää kirjan juonen, jos tahtoisin vain kuulla blogaajan mielipiteen – eli onko kirja lukemisen arvoinen ja millä perusteilla. En halua kuulla juonitiivistelmää, vaan haluan lukea koko juonen kirjasta, get it? Itse aion kertoa juonesta vain sen verran kuin koen milloinkin välttämättömäksi – jonkin yksittäisen kohtauksen, jolla havainnollistan pointtiani, tai tarinallisen pääidean, jonka kuultuaan blogia lukenut kiinnostuu tai ei kirjasta. Mielipidettä on luvassa yhtä päätöskappaletta ja mielipiteen numeroksi typistävää arvosanaa enemmän. Jos siis haluatte tietää, mitä olen mieltä mistäkin kirjasta, joudutte lukemaan tekstin.

Tässäkin taitaa olla jaarittelua enemmän kuin riittävästi. Sen sanon vielä, kuitenkin, että mitään aikataulua en blogiteksteille aseta, vaan kirjoitan lukemistani ”vapaa-ajan” kirjoista (eli kirjoja, joita en lue esim. tietokirjaprokkistani varten, koska kuka oikeasti jaksaa lukea, kun saivartelen noitavainotutkimuksen nyansseista viidettäkymmenettä kertaa vuoden sisään?) kun saan kirjoja luetuksi. Pääasiassa lukemistoni on kaunokirjallisuutta ja historiallista tietokirjallisuutta, mutta ei missään nimessä pelkästään; onkin hyvä pitää mielessä, että kaltaiseni bibliofiilin lukemisto voi olla melkein mitä vain.

Mistäkö blogin nimi tulee? 500 and 1 -blogia seuranneet ovat varmaan huomanneet, että toisinaan minulle tulee luovuuden/ajankäytön tehokausi, jolloin suollan viikossa koko kuukauden tekstit. Nuo tehokaudet johtuvat siitä, että tulen ajatelleeksi, "ai niin, blogi!" Siispä tämä on Ai niin! -blogi.