Katsaus tuotantoon: Stephen King (2/2)

Ensimmäisessä tuotantokatsaustekstissä vilkaisimme Stephen Kingin kauhuromaaneja. Vaikka mielestäni King on tehnyt parhaat kirjansa hänelle ”tavallisten” kauhukirjojen ulkopuolella, hänet muistetaan paremmin kauhukirjailijana. Nyt, kuitenkin, tehdään mulkaisu hänen muuhun tuotantoonsa. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, listattujen kirjojen perässä on X-merkki, mikäli olen lukenut kyseisen teoksen; toisin kuin aiemmin, olen jakanut kirjat kategorioihin helpottamaan hahmottamista ja tietyistä kirjaryppäistä puhumista. Ensimmäisen tekstin jälkeen kuulin kommentteja, että voisin avata enemmän kirjojen teemoja, tarinoita tai taustoja, mutta se ei ole pointtini: en halua kertaa liikaa kirjoista, vaan osoittaa aloittelevan diggarin oikeaan suuntaan. Kokonaisvaltaisempi essee Kingin urasta olisi mitaltaan enemmän kuin blogitekstiformaatti antaa myöten… ja harvapa sitä jaksaisi lukea, kun saivartelen siitä-ja-siitä kirjasta, jota harva on edes lukenut ja vielä harvempi välittää.

MUSTA TORNI

1982 – MT 1: Revolverimies / The Gunslinger [X]

1987 – MT 2: Kolme korttia pakasta / The Drawing of the Three [X]

1991 – MT 3: Joutomaa / The Wasteland [X]

1997 – MT 4: Velho / Wizard and Glass [X]

2003 – MT 5: Callan sudet / Wolves of Calla [X]

2004 – MT 6: Susannan laulu / Song of Susannah [X]

2004 – MT 7: Musta torni / The Dark Tower [X]

2012 – MY 4,5: Tuulen avain / The Wind Through the Keyhole [X]

MUU FANTASIA YMS.

1984 – Talismaani / The Talisman (Peter Straubin kanssa) [X]

1987 – Lohikäärmeen silmät / The Eyes of the Dragon [X]

1996 – Kuoleman käytävä / The Green Mile [ ]

2001 – Pimeyden talo / Black House (Peter Straubin kanssa) [ ]

2011 – 11/22/63 [X]

NOVELLIKOKOELMAT

1978 – Yön äänet / Night Shift [X]

1982 – Kauhun vuodenajat / Different Seasons [ ]

1985 – Ennen aamunkoittoa & Jälkeen keskiyön / Skeleton Crew [X/ ]

1990 – Sydänyö / Four Past Midnight [ ]

1993 – Painajaisia ja unikuvia (1 & 2) / Nightmares & Dreamscapes [ ]

1999 – Pedon sydän / Hearts in Atlantis [X]

2002 – Maantievirus matkalla pohjoiseen / Everything’s Eventual [X]

2008 – Auringonlaskun jälkeen / Just After Sunset [X]

2010 – Pimeä yö, tähdetön taivas / Full Dark, No Stars [X]

2015 – The Bazaar of Bad Dreams [X]

EI-YLILUONNOLLISTA

1987 – Piina/Misery [X]

1991 – Tarpeellista tavaraa / Needful Things [ ]

1992 – Julma leikki / Gerald’s Game [ ]

1992 – Doloreksen tunnustus / Dolores Clairborne [ ]

2005 – The Colorado Kid [ ]

2006 – Liseyn tarina / Lisey’s Storey [ ]

2013 – Tervetuloa Joylandiin / Joyland [X]

2014 – Mersumies / Mr. Mercedes (Bill Hodges 1) [X]

2015 – Etsivä löytää / Finders Keepers (Bill Hodges 2) [X]

2016 – Viimeinen vartio / End of Watch (Bill Hodges 3) [X]

RICHARD BACHMAN -KIRJAT

1977 – Raivo/Rage [ ]

1979 – Pitkä marssi / The Long Walk [ ]

1981 – Vimma/Roadwork [ ]

1982 – Juokse tai kuole / The Running Man [ ]

1984 – Kirous/Thinner [ ]

1996 – Teloittajat / The Regulators [ ]

2007 – Blaze [ ]

TIETOKIRJAT

1982 – Danse Macabre [X]

1988 – Nightmares in the Sky [ ]

2000 – Kirjoittamisesta / On Writing [X]

2002 – Secret Windows [ ]

2005 – Faithful [ ]

Melkoinen litania – olisi ehkä pitänyt jakaa kolmanteen tekstiin, mutta päätin jättää kaiken tähän yhteen paikkaan, koska olen lukenut suhteellisen vähän näistä “epätavallisemmista” (vaikka taitavat olla, määrällisesti, Kingin tuotannon enemmistö) kirjoista. Uskon, että tämä jättiläismäinen bibliografia näyttää perehtymättömälle painajaismaiselta sekasotkulta, mutta toivottavasti tämän tekstin päätteeksi mielenkiinto on herännyt tai, ainakin, jokin näkemys siitä, mistä aloittaa, jos mielenkiinto myöhemmin herää.

Tuotannon pääpiirteet

Kuten kauhukirjoista puhuttaessa tuli mainittua, King on epätasainen kirjailija, mikä tuskin on sattumaa, kiitos miekkosen älyttömän kirjoitus- ja julkaisutahdin. Se, että hän toistaa maneereitaan, pitää vain hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa. Ei-kauhukirjoissa maneerisuus on toisinaan paremmin piilossa, joskus framilla, mutta silti rönsyillessään tyypillisen stephenkingkauhun ulkopuolelle, Kingin tuotannon parhaat ja huonoimmat puolet näyttäytyvät entistä parempina tai entistä huonompina. Esimerkiksi yliluonnollisuudesta riisutut romaanit ovat erittäin sekalainen seurakunta, vaikka lukeneisuuteni niiden saralta onkin vajavainen: siinä missä Piina/Misery (1987) on kerrassaan erinomainen trilleri, uusi Bill Hodges -dekkaritrilogia alkaa keskinkertaisesti ja huononee osa osalta, kunnes viimeinen osa Viimeinen vartio / End of Watch (2016) on todella kömpelö, väkinäinen ja vielä rikkoo trilogian tunnelman täysin, tuoden mukaan arkkityypillistä ja huonoa/tarpeetonta yliluonnollisuutta mukaan.

Kauhukirjojen kohdalla mainitsemani uran kolmijako klassikoihin, paskoihin ja renessanssiin pitää yhä paikkansa, mutta huonommin: esimerkiksi parhaat Musta torni -kirjat on kirjoitettu rappiokauden aikana. Samanlaista yksioikoista nyrkkisääntöä, jonka ensimmäisessä tekstissä mainitsin, ei voi ei-kauhukirjojen kohdalla löytää, koska ne eivät ole ”Stephen King -romaani AD [lisää ilmestymisvuosi]” -tyylisiä saman kaavan toistamisia. Parhaana esimerkkinä mainittakoon (toistamiseen) Musta torni, joka on pitkän osan Kingin uraa kattava kokonaisuus, jonka tasonotkahdukset eivät rinnastu ajallisesti muun uran tasonotkelmiin.

Richard Bachman -kirjat olisi kenties pitänyt liittää kauhukirjallisuustekstin oheen, koska ne ovat tyyliltään sitä tavanomaisempaa Kingiä, mutta koska A) en tunne niitä kovin hyvin ja B) en halunnut niiden sekoittavan varsinaista pointtiani tuossa tekstissä Kingin uran kolmesta kaudesta, jätin ne tähän tekstiin. Olen yrittänyt lukea useita eri Bachman-salanimellä julkaistuja kirjoja, mutta ne ovat aina tuntuneet kaikilla väärillä tavoilla maneeriselta Kingiltä, mikä on vauhdittanut niiden heittämistä takaisin hyllyyn tai palauttamista kirjastoon.

Parhaat kirjat?

Mielestäni Kingin paras tarinakokonaisuus on joko aikamatkustustarina 11/22/63 (2011) tai fantasia-scifi-western -magnum opus eli Musta torni -sarja. Näiden ja aiemmin ensimmäisessä tekstissä mainittujen kauhukirjojen ohella kenties jopa kaikkein paras yksittäinen kirja Kingiltä on kirjoitusopas/elämänkerta Kirjoittamisesta / On Writing (2000). Suoralta kädeltä voin sanoa, että kaikki nämä kolme ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia kaikille Kingin (tai omasta) kirjoittamisesta kiinnostuneille.

11/22/63, pyöreästi tuhat sivua kattava aikamatka 1950- ja -60-lukujen taitteeseen, jossa yritetään estää John F. Kennedyn salamurha kirjan nimenä toimivana päivämääränä, ei sisällä ainuttakaan turhaa sivua. Musta torni kattaa kahdeksan kirjaa, joista vain kaksi ovat muuta kuin täyttä timanttia: jälkikäteen (2012) kirjoitettu osa 4,5 (eli Tuulen avain / The Wind Through the Keyhole) on tarpeeton ja sarjan avaava Revolverimies / The Gunslinger (1982) on alun perin rakennettu muutamasta novellista ja se näkyy; heikon alun (Revolverimies on onneksi myös sarjan lyhyin osa, n. 200 sivua) jälkeen jokainen kirja on edeltäjäänsä parempi ja omat suosikkiosani ovat 4 ja 7, kenties hieman epätavanomaisesti (monet pitävät kolmosta parhaana). Voisin jorista viikkotolkulla Musta torni -kirjoista, mutta kuvatessani sitä (koska kyseessä on yksi, erittäin tiukka tarinakokonaisuus) Sergio Leonen spagettiwesternien, Tolkienin fantasian ja maailmojenväliseen matkustukseen keskittyvän scifin yhdistelmäksi, olen niin lähellä asian ydintä kuin on mahdollista – älkääkä katsoko leffaa, koska se A) on perseestä, B) missaa kirjojen pointin ja C) on perseestä. Kirjoittamisesta on paras yksittäinen Kingin kirja, mutta ei välttämättä kaikille, koska vaikka kirjoittamista harrastamaton henkilö saa siitä irti erinomaisen elämänkerran, kirjan pihviosuus on kirjoitusopas, jonka toimivuuden/inspiroivuuden todisteena on esim. minä. Kun tuskailin eniten orastavan kirjoitusharrastukseni kanssa, luin Kirjoittamisesta ja löysin sieltä paljon hyvin vinkkejä, ideoita ja ratkaisujakin, mistä tulen olemaan Kingille ikuisesti kiitollinen.

Jos nämä kolme ovat Kingin ei-kauhukirjojen heittämältä paras anti, joukkoon mahtuu myös muita onnistuneita tarinoita ja kirjoja. Esimerkiksi novellikokoelmat ovat järjestäen (kokonaisuuksina) tasalaatuisempia kuin Kingin (kauhu)romaanit, vaikka (koska ne ovat novellikokoelmia) tasovuoristorata on melkoinen. Jos lukemistani novellikokoelmista joku pitäisi nostaa muiden yläpuolelle, sen täytyisi olla ensimmäinen, Yön äänet / Night Shift (1979), jonka pääosin kauhutarinat ovat riittävän lyhyitä, yksinkertaisia ja toimiva ollakseen juuri sitä, mitä kauhunovelleilta voikin odottaa ja toivoa. Novelleissa on nähtävissä, ihan yhtä lailla kuin Kingin kauhuromaaneissa, maneerisuutta ja samojen kikkojen ylikäyttöä, mutta niitä voi suositella varauksettomammin.

Mistä aloittaa?

Haluaisin sanoa Mustan tornin, mutta se ei olisi oikein. Musta torni on parasta Kingiä, epäilemättä, mutta se ei antaisi parasta mahdollista kuvaa herran ei-kauhukirjoja tuntemattomalle… Tehdään näin: jos olet lukenut jo Kingin maneerisimpia kauhukirjoja, ota Musta torni, siedä ensimmäisen osan kömpelyys ja jos kolmannen osan aikana et ole tarinajunassa (hauskahko sanavalinta, jos on lukenut kirjasarjan), siirry muualle. Jos et kuitenkaan ole lukenut Kingiä mutta harrastat kirjoittamista, vastaus on helppo: Kirjoittamisesta. Jos et ole lukenut Kingiä etkä harrasta kirjoittamista, suosittelisin joko novellikokoelmaa (esim. Yön äänet tai Maantievirus matkalla pohjoiseen / Everything’s Eventual) tai puoliunohdettua joskin mittavaa mestariteosta 11/22/63.

Mitä välttää?

Bachman-kirjoja nyt ainakin. Monet niistä ovat alun perin Kingin 1970-luvun alkupuolella kirjoittamia ja julkaisematta jääneitä kirjoja, joita ei voi hyvällä huumorintajullakaan pitää Kingin merkkiteoksina tai edes keskinkertaisina. (Tämä siis ainuttakaan loppuun lukematta.) Karttaminen ei ole haitaksi Bill Hodges -trilogian kohdalla, kiitos sarjan laskevan tasokäyrän. Samoin kiinnostavan premissin omaava Liseyn tarina / Lisey’s Story (2006) ei lähde millään käyntiin ja luovutin noin viidenkymmenen sivun jälkeen.

Villikortti

Talismaani / The Talisman (1984) ei ole tuntematon kirja, mutta sen kytkös Musta torni -saagaan ja kiinnostava fantasiaa ja maagista realismia yhdistelevä maailma tekevät siitä lukemisen arvoisen, joskin vaikean suositeltavan. Kokeilun arvoinen on myös dekkarifiban omaava, lähes young adult -tarinamainen Tervetuloa Joylandiin / Joyland (2013), joka on paljon parempi edustaja Kingin tyylille kuin Bill Hodges -trilogia. Oikein villinä villikorttina heitän myös Lohikäärmeen silmät / The Eyes of the Dragon (1987), joka on siis satumainen fantasiatarina, joka syntyi Kingin tyttärelleen Naomille (yksi hyviksistä tarinassa on nimeltään Naomi) kertomasta iltasadusta.