George R.R. Martin, kuten olen aiemminkin sanonut, on
oivallinen kirjailija, joka on tehnyt yhden parhaista tarinakokonaisuuksista koskaan…
vaikka em. tarinakokonaisuus on yhä kesken. En ole katkera, mutta kuitenkin. Kärvistellen
yhä venyvää odotusta Winds of Winter
-kirjan saapumisesta, olen ottanut tavoitteekseni tutustua myös muuhun Martinin
tuotantoon: luin noin vuosi sitten miekkosen kolmen pienoisromaanin kokoelman A Knight of Seven Kingdoms sekä viime
syksyllä pienoisromaanin novellikokoelmasta (tarinan nimi karkailee minulta –
se ihmissusijuttu kuitenkin). Nyt vuorossa oli (äänikirjana) hänen vampyyriromaaninsa
1980-luvulta eli Fevre Dream, jota
joissakin piireissä pidetään mestariteoksena.
Ei, en kirjoittanut kirjannimeä väärin: se on Fevre Dream, ei Fever Dream, vaikka lausutaankin samalla tavalla. Kyllä, tsekkasin
sen monta kertaa tätä tekstiä kirjoittaessani.
Fevre Dream on
varsin tavanomainen vampyyriromaani, joskin ilmestyessään se on ollut ilmeisen
erilainen. Ennen Anne Ricen menestystarinaa, ennen True Bloodia ja etenkin ennen Stephenie Meyeria vampyyrikuvaston
yhdistäminen johonkin muuhun kuin viktoriaaniseen Lontooseen tai Transilvaniaan
oli uusi juttu. Mieleeni tulee samalta aikakaudelta oikeastaan vain Stephen
Kingin ’Salem’s Lot (suomeksi Painajainen), joka sijoittaa
Stoker-tyyliset vampyyrit amerikkalaiseen pikkukaupunkiin (onhan kirja
kuitenkin Stephen Kingiä ja Stephen King ei ole (uransa alkuaikoina?) mitään
jos ei maneerinen). Fevre Dream
sijoittuu 1800-luvun puoliväliin Yhdysvaltojen etelävaltioihin ja, etenkin, Mississippi-joelle,
höyrylaivojen kultakaudelle. Kirjasta kuluu yllättävänkin suuri siivu juurikin
laivoista puhumiseen – epäilen, että höyrylaivat ovat Martinin intohimo ja
niistä paasaaminen on tämän takia lähtenyt hanskasta – ja toisinaan se käy
tylsäksi luettavaksi, mutta muutoin miljöö on riittävän kiehtova. Ei ole kirjan
syy, että se oli aikaansa edellä ja tuntuu nyt vanhentuneelta ja kliseiseltäkin.
Tarinan ytimessä on toisaalta vampyyriyhteisön rakenne, rajoitukset ja monista
myyteistä karsitut elinehdot; toinen tärkeä teema on kommunikaatio, etenkin
kahden päähahmon välinen luottamus ja, monesti, sen puute.
Fevre Dream ei ole
huono kirja. Itseasiassa se on varsin kelvollinen tuotos, mutta se kärsii silti
liikaa ennalta-arvattavuudesta sekä tavanomaisuudesta. Jos on lukenut yhtään 1900-luvun
loppupuolen kauhukirjallisuutta ja vampyyritarinoita, tietää pääpiirteissään tarinan
suunnan ja flow’n. En kerro juonesta enempää, sillä kirja ei läpäise kehittämääni
juonitestiä: jos kirjan juonen tärkeimmän käänteen (tai pari) paljastaa, onko
kirja silti lukemisen arvoinen? Fevre Dreamissa
ei ole erityistä twistiä, mutta se lepää erittäin (= liian) paljon juonensa
varassa ja jos tähän kirjoittaisin auki juonen pääpiirteet, kirja ei olisi lukemisen
arvoinen. Moni kirja on – esimerkiksi äskettäin ahmimani Ole luonani aina menee heittämällä läpi juonitestistäni. Sen verran
kuitenkin mainitsen teemoista, että orjuuden ja vampyyrien/ihmisten välisen
suhteen rinnastaminen kävi turhan pakotetuksi ja väkinäiseksi – hyvä, että oli joku
teema, mutta se olisi voinut olla vähemmän rautalankainen.
Fevre Dream on
viihdyttävä kauhuromaani, mutta ei juuri muuta. Ehkä sen ei tarvitsekaan olla
muuta, myönnän, mutta jään silti näin puhtaasti viihteellisten romaanien kanssa
kaipaamaan enemmän syvyyttä ja jotakin, mikä onnistuisi yllättämään minut – ja ei,
se, että vampyyriromaanissa on vampyyreja, ei ole yllättävä juonenkäänne. Jokin
uusi tulokulma, jokin uusi lähestymistapa olisi ollut tervetullut; ehkä
aikakausi ja miljöö oli vuonna 1982 uusi oivallus, mutta jos vampyyrien
sijoittaminen höyryveneille on uusi oivallus, voin alle kirjoittaa
kaksikymmentä vastaavanlaista ”oivallusta”.
Vampyyrit avaruudessa. Vampyyrit napa-alueilla. Vampyyrit
suolla. Vampyyrit autokaupoissa. En jaksa kirjoittaa enempää, koska pointti
tulee varmasti läpi. Eivät nämä ole uusia ideoita, korkeintaan vanhan idean
(vampyyrit) käyttämistä marginaalisesti poikkeavalla tavalla (ei-vampyyrimäisessä
ympäristössä).
Aloituskappale jääköön translitteroimatta, koska olen laiska.
Kommentit
Lähetä kommentti