Naomi Klein, No Is Not Enough

Naomi Klein on nimi, joka on tullut vastaan säännöllisesti, mutta jonka kirjoihin en ole koskaan aiemmin tullut tarttuneeksi. Yhtenä syynä on eittämättä ollut kirjojen huolestuttava/kunnioitettava sivumäärä, toisena taloustieteelliset aihepiirit: en ole nähnyt syytä ahmia kuusisataa sivua pitkää kirjaa brändäyksestä, kun en tiedä brändäyksestä mitään enkä näe koko aihepiiriä relevanttina tämän hetkisiin intresseihini. Tartuin kuitenkin hänen toiseksi uusimpaan kirjaansa, No Is Not Enough, koska Trumpukka on aiheena niin ajankohtainen ja tärkeä, että vaikka olen lukenut jo muutaman häntä käsittelevän kirjan, olen aina kiinnostunut uudesta näkökulmasta ja kriittisestä mutta reilusta käsittelystä.

Kleinin onnistui yllättää, kunnolla. No Is Not Enough on selvästi kirjoitettu nopeasti, vastauksena Trumpin valinnalle ja ensimmäisille toimille presidenttinä alkuvuonna 2017 – mutta silti kirja on ehtinyt kauppoihin kesällä 2017. Näin nopeasti työstetty teksti harvoin on kovin laadukasta, mutta mitä vielä: Kleinin kynä on terävä, sanavalinnat huolellisia ja tarkkoja eikä proosasta juuri motkottamista löydy. Tähän päälle vielä läjä erinomaisen tärkeitä ja hyvin argumentoituja pointteja, niin käsillä on täyden viiden tähden kirja. Monia varmasti ärsyttää se, että Klein toistaa samoja argumentteja kuin aiemmissa kirjoissaan – yksi luvuista No Is Not Enoughissa käsittelee brändäystä, toinen tuhokapitalismia ja kolmas uusliberalistisen kapitalismin roolia ilmastonmuutoksessa – mutta koska kirjalla on toinen, trumpettia soittava tulokulma, en usko edes Kleinia aiemmin lukeneiden kyllästyvän tiukkasanaiseen kritiikkiin. Minulle, Kleinia aiemmin lukemattomalle, kaikki huomiot olivat uusia, joten toisto ei häirinnyt pisaraakaan.

Klein sanoi monia sellaisia asioita, joita olin itsekin ajatellut aiemmin, mutta joita en ollut osannut pukea sanoiksi tai joille en omaa riittävää perustelua astua sanojeni taakse; lienee sanomattakin selvää, että loput Kleinin kirjoista sujahtivat välittömästi lukulistalleni. Tällä kertaa blogitekstin sanamäärä jää vain puoleen tavallisesta, koska jos jatkaisin, toistaisin vain huolettomammin kirjoitettuina Kleinin argumentteja ja huomioita. Lukekaa itse, ymmärrätte kyllä ettekä kadu.

Valitan usein yksivirkkeisistä aloituskappaleista, mutta Klein vie tämänkin uudelle tasolle ja tekee sen tavalla, joka ei ole ärsyttävä, vaan ainoa oikea:

Shock. (Pokkaripainos, s. 1)