Esko Valtaoja on mielenkiintoinen mediapersoona, jonka
sanavalmius on tehnyt hänestä maamme tunnetuimman tieteen popularisoijan – jopa
siinä mitassa, että tieteentekijät ovat käynnistäneet kampanjoita, joissa
suurille kansanjoukoille tarjotaan muitakin huippuasiantuntijoita kuin vain
Valtaoja. En ole oikea henkilö arvioimaan Valtaojan tieteellisiä saavutuksia –
tähtitiede ja fysiikka eivät ole vahvinta osaamisaluettani – mutta
popularisoijana hän on suomen kielen vastine Neil DeGrasse Tysonille ja Carl Saganille.
Vaikka tai koska tähtitiede ei ole ydinosaamistani, päätin antaa Valtaojan
kirjalle mahdollisuuden ja kirjavalintaprosessi oli helppo, koska ensimmäinen
ajatukseni oli sama kuin ilmeisesti kaikilla muillakin, koska Kaiken käsikirja on edelleen, seitsemän
vuotta ilmestymisensä jälkeen, painossa ja divareissakin hinnat huitelevat
parissa kympissä.
Ymmärrän hyvin miksi: Valtaoja kirjoittaa rehevästi,
sujuvasti, hauskasti ja silti täyttä asiaa. Kyllä, kirjassa on muutamia
irrallisia anekdootteja – mitä tekemistä kosmetologeille puhumisella oli kirjan
tai luvun pointtien kanssa? – mutta ne tekevät kirjasta omaäänisen ja
-peräisen. Harvalla toisella, jos kellään, on kielialueellamme kykyjä pakata
koko maailmankaikkeus vaivoin kahteensataan sivuun, joista vielä jälkimmäinen
puolisko käsittelee pelkästään ihmistä. Kahdessa sadassa sivussa käydään läpi
metafysiikka, kvanttiteoria, suhteellisuusteoria, historia, paleontologia, uskontofilosofia,
evoluutio ja aika paljon kaikkea muutakin – ja, mageinta kaikessa, homma pysyy
kasassa. Juuri Valtaojan persoonaan kytkeytyvä kirjoitustyyli sekä meidän
aikaamme pureutuvat anekdootit ja huomiot pitävät Kaiken käsikirjan koherenttina. Joku toinen kirjoittaja – tai,
käytännössä, kaikki muut kirjoittajat – olisi tyytynyt tekemään tuplasti
pidemmän ja kuivemman kirjan pelkästään yhdestä kirjan sivuamasta aiheesta; jos
joku toinen olisi yrittänyt kaiken tiivistämistä samaan sivumäärään, se olisi
helposti tuntunut kiirehdityltä läpijuoksulta.
Hyvä on, eihän Kaiken
käsikirja ole mitenkään erityisen syvällinen tai kaikesta kaikkea
aukiselittävä teos. Se ei ole sen pointtikaan: taivas varjele, kirjan nimi on Kaiken käsikirja. Käsikirjat
antavat suuntaviivat, opasteet, eivät täysvaltaista kattausta käsiteltävän aiheen
jokaiseen aspektiin. Kuka odottaa Wikipedian antavan täysverisen selityksen
mustille aukoille? Entä kuka lukee Encyclopedia
Britannicasta kaiken tietämisen arvoisen noitavainoista? Aivan, ei kukaan,
koska kukaan ei (toivottavasti) oleta niiden olevan täysvaltaisia katsauksia
aiheisiin, vaan pelkkiä perustietoja, ensimmäisten askelten suunnassa auttavia
lähtöpisteitä.
Älkää odottako Kaiken
käsikirjalta täysveristä ”uuden tiedon” vyöryä (monet kirjan negatiivisista
arvioista tuntuvat fokusoituvan siihen, ettei se tarjoa mitään ”uutta”), vaan
kirjoittajaltaan näyttävän ensimmäisen askeleen pitkällä tarpomisella. Kun
Valtaojan teoksen lukee tällä mentaliteetilla, siihen on vaikea pettyä.
Yksinkertaisesti erinomainen teos.
Aloituskappalekin on erinomainen muistutus siitä, että tietokirjakin saa alkaa hyvin:
On ihan mahdollista, että todellisuus on olemassa. Mutta kukaanj ei ole vielä onnistunut todistamaan sitä. (s.7)
Kommentit
Lähetä kommentti