Esko Valtaoja, Kaiken käsikirja

Esko Valtaoja on mielenkiintoinen mediapersoona, jonka sanavalmius on tehnyt hänestä maamme tunnetuimman tieteen popularisoijan – jopa siinä mitassa, että tieteentekijät ovat käynnistäneet kampanjoita, joissa suurille kansanjoukoille tarjotaan muitakin huippuasiantuntijoita kuin vain Valtaoja. En ole oikea henkilö arvioimaan Valtaojan tieteellisiä saavutuksia – tähtitiede ja fysiikka eivät ole vahvinta osaamisaluettani – mutta popularisoijana hän on suomen kielen vastine Neil DeGrasse Tysonille ja Carl Saganille. Vaikka tai koska tähtitiede ei ole ydinosaamistani, päätin antaa Valtaojan kirjalle mahdollisuuden ja kirjavalintaprosessi oli helppo, koska ensimmäinen ajatukseni oli sama kuin ilmeisesti kaikilla muillakin, koska Kaiken käsikirja on edelleen, seitsemän vuotta ilmestymisensä jälkeen, painossa ja divareissakin hinnat huitelevat parissa kympissä.

Ymmärrän hyvin miksi: Valtaoja kirjoittaa rehevästi, sujuvasti, hauskasti ja silti täyttä asiaa. Kyllä, kirjassa on muutamia irrallisia anekdootteja – mitä tekemistä kosmetologeille puhumisella oli kirjan tai luvun pointtien kanssa? – mutta ne tekevät kirjasta omaäänisen ja -peräisen. Harvalla toisella, jos kellään, on kielialueellamme kykyjä pakata koko maailmankaikkeus vaivoin kahteensataan sivuun, joista vielä jälkimmäinen puolisko käsittelee pelkästään ihmistä. Kahdessa sadassa sivussa käydään läpi metafysiikka, kvanttiteoria, suhteellisuusteoria, historia, paleontologia, uskontofilosofia, evoluutio ja aika paljon kaikkea muutakin – ja, mageinta kaikessa, homma pysyy kasassa. Juuri Valtaojan persoonaan kytkeytyvä kirjoitustyyli sekä meidän aikaamme pureutuvat anekdootit ja huomiot pitävät Kaiken käsikirjan koherenttina. Joku toinen kirjoittaja – tai, käytännössä, kaikki muut kirjoittajat – olisi tyytynyt tekemään tuplasti pidemmän ja kuivemman kirjan pelkästään yhdestä kirjan sivuamasta aiheesta; jos joku toinen olisi yrittänyt kaiken tiivistämistä samaan sivumäärään, se olisi helposti tuntunut kiirehdityltä läpijuoksulta.

Hyvä on, eihän Kaiken käsikirja ole mitenkään erityisen syvällinen tai kaikesta kaikkea aukiselittävä teos. Se ei ole sen pointtikaan: taivas varjele, kirjan nimi on Kaiken käsikirja. Käsikirjat antavat suuntaviivat, opasteet, eivät täysvaltaista kattausta käsiteltävän aiheen jokaiseen aspektiin. Kuka odottaa Wikipedian antavan täysverisen selityksen mustille aukoille? Entä kuka lukee Encyclopedia Britannicasta kaiken tietämisen arvoisen noitavainoista? Aivan, ei kukaan, koska kukaan ei (toivottavasti) oleta niiden olevan täysvaltaisia katsauksia aiheisiin, vaan pelkkiä perustietoja, ensimmäisten askelten suunnassa auttavia lähtöpisteitä.

Älkää odottako Kaiken käsikirjalta täysveristä ”uuden tiedon” vyöryä (monet kirjan negatiivisista arvioista tuntuvat fokusoituvan siihen, ettei se tarjoa mitään ”uutta”), vaan kirjoittajaltaan näyttävän ensimmäisen askeleen pitkällä tarpomisella. Kun Valtaojan teoksen lukee tällä mentaliteetilla, siihen on vaikea pettyä. Yksinkertaisesti erinomainen teos.

Aloituskappalekin on erinomainen muistutus siitä, että tietokirjakin saa alkaa hyvin:
On ihan mahdollista, että todellisuus on olemassa. Mutta kukaanj ei ole vielä onnistunut todistamaan sitä. (s.7)